Jatkuva väsymys. Heräämisajankohdan shiftaus on toiminut melko hyvin, mutta koska nukahtamisajat eivät ole vielä reilussa viikossa aikaistuneet, unimäärä jää vähäiseksi.
Kirjassa ”Nukkumisen taito” (Tuomilehto, 2024) sanotaan, että nykyajan vitsaus on älylaitteet ilta-aikaan. Tiedän kyllä, että se on kuin aurinkoon katsoisi ja älylaitteiden valossa keho luulee, että pitää virkistyä. Mutta meillä on laitteita joka huoneessa ja koko elämäni pyörii digin ympärillä. En minä osaa tai halua sammuttaa ruutuja. Ihmettelen kuinka jotkut sen tekevät.
Kunpa asuisin maaseudulla ja voisin mennä nukkumaan aittaan. Joskus lapsena mummolassa pääsinkin näin tekemään. Lämpimät täkit ja hiljainen luonto tuudittivat uneen nopeasti. Nokialainen ei saanut pidettyä hereillä, kun ei ollut vielä matopelistäkään tietoakaan. Aku-Ankkaa lukiessa väsyi nopeasti. Oi aikoja. Vaan muuten maaseutuasunto askareineen ei kiinnosta pätkääkään näin aikuisiällä. Mutta lapsuuden nukkumiskokemuksia joskus kaipaan, kun palaan hetkiin muistoissani.
Ehkä se uni vielä tulee. Kaikkea voi opetella ja kehittää. Untakin.
Tässä kirjoituksessa on 165 sanaa. Blogi on osa Fediversumia, voit tykätä ja kommentoida seuraamalla blogia Mastodonissa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (23:21) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Päivä 13433
Välillä pohdin miksi aina pitää tulla uusi kriisi. Pitäisi toisaalta muistaa, että ”sitten kun” ei ole olemassa. On vain ”nyt”.
You can’t wait until life isn’t hard anymore before you decide to be happy.
– Nightbirde
