Tänään myrskyää, niin ulkona kuin sisälläkin. Perhelounas kauppakeskuksessa on hyvä idea siihen asti kun löydän itseni maanpäällisestä helvetistä, eli supermarketista rallien aikaan, ja tilanne perkelöityy. Meteli aiheuttaa kropassani sensorisen kuormitustilan ja sympaattinen hermosto aktivoituu. Sympaattinen hermosto on ylivirittynyt ja adrenaliinin hallinnoima kapistus. Aivot ovat uhka- ja hälytystilassa. Mieli on valppaana ja varuillaan.
Asetan AirPods Pro 3 parin korviini ja laitan Insight Timeristä rentouttavaa Joseph Nimohin pianomusiikkia soimaan. Mieli hieman rauhoittuu, vaikka tuntuu edelleen kuin kävelisin tulenlieskojen keskellä. Haluan pois täältä.
Kotona tilanne eskaloituu. Kaikki perheessämme eivät ymmärrä yliherkän ahdistujan elämää. Minun täytyy selittää, että kyse ei ole muista. En voi tälle mitään. Joskus mietin, että minussa on vikaa. Mutta tiedän, että sekin on vain ahdistuneen aivokoppani aiheuttama tunne. Olen vain erilainen. Käsittelen asioita eri tavalla.
Teen kaikkeni, että samalla tavalla neurodivergentillä pojallani olisi turvallinen tila olla. Hänkin nimittäin ahdistuu ja koetan pitää hänet rauhallisena, samaan aikaan kun tunnen itse samoin. 90-luvulla isäni usein hermostui minuun, kun ahdistuin odottamattomissa tilanteissa. Silloin ei paljon asioista mitään tiedetty. Onneksi nykyään tukea löytyy enemmän.
Päivässä on silti iloa. Saan herkkuja ja vietän sen perheeni kanssa. Siksi harmittaakin, että joskus Möykky tulee pilaamaan osan asioista. Ei auta kuin pestä Möykyn mustat tahrat ja toivoa, että seuraavalla kerralla pääsen vähemmällä.
Kotona tilanne purkautuu. Itku ja riippumatossa sateen ja ukkosen kuuntelu rauhoittaa. Ehkä tämä taas tästä.
Tässä kirjoituksessa on 257 sanaa. Blogi on osa Fediversumia, voit tykätä ja kommentoida seuraamalla blogia Mastodonissa.
Fediversumi -reaktiot
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (23:02) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Päivä 13421
Arkirytmi alkaa kääntymään. Käännän sen väkisin. Puolilta öin tai viimeistään yhdeltä nukkumaan ja yhdeksän ja kymmenen välissä ylös. Tästä se lähtee.
Toiseksi viimeinen arkilomapäivä kuluu enimmäkseen rentoillen. Työasioiden recap, ulos syömään, jäätelöä ja loppupäivä nörttäilyä.
Ajoittaista ahdistusta. Koitan olla ylimiettimättä tulevaisuutta. Helpommin sanottu kuin tehty.
