Sateinen lepopäivä. Pitkät unet, kahvilatreffit vaimon kanssa ja iltapäivästä vähän bisneksiä. Noin 40 tehtävää valmiina päivän päätteeksi. Urakkana 9 henkilökohtaisen palvelimen päivitykset, yksi dist-upgrade asteittain kolme versionumeroa ylöspäin, Arch-kotikoneen päivitykset, dms-widgettien parantelut ja dotfiles versiobump. Luen myös sähköpostini päivittäin, mukaanlukien työmeilit. Sairas mies.
AI-weekly-limitit ovat taas nollissa, joten automaatiot toimivat taas. Kyllä se niin paljon helpottaa näin lomalla, kun voi keskittyä oleelliseen. Tasan viikko lomaa jäljellä, mutta en mieti jäljellä olevaa aikaa. Tämä hetki on tärkein.
Tässä kirjoituksessa on 100 sanaa. Blogi on osa Fediversumia, voit tykätä ja kommentoida seuraamalla blogia Mastodonissa.
Fediversumi -reaktiot
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (23:48) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Päivä 13416
Isäni kirjoitti taannoin:
Blogini ”ongelma” on siinä, että sillä ei ole mitään varsinaista kiinnostavaa teemaa, kunhan lätisen yhtä sun toista. Kuten savolainen myyjätärkin sanoi, kysellessämme häneltä nuorena miehenä Suonenjoen mansikkakarnevaaleilla grillillä, mitä ikkunassa mainostettu ”Sitä sun tätä” mahtanee sisältää. Myyjätär vastasi, että ”yhtä sun toista”.
Mikä blogini siis oikeastaan on ja ketä se palvelee? Käsite ”itselleen kirjoittaminen” alkoi mietityttää myös. Jos kirjoittaisin vain omaksi ilokseni, niin miksi tekisin niin julkisesti? Täytyy minulla olla toive, että joku muukin ajatuksiani jakaisi, ainakin henkilökohtaisissa tilityksissäni.
Varsinkin nykyään kun kirjoitan päivittäin eräänlaisesta ”hetkessä elämisestä” ja ”ajatuksen virtaa”, välillä pohdin miksi. Mutta tarvitseekohan olla mitään syytäkään…
Ikävä isää. Olisi niin paljon kerrottavaa. Mutta turha jossitella. Aika menee eteenpäin.
