Tähän voisi laittaa taas vaikka mitä maanantaimeemejä, mutta jätän laittamatta. Päivä on aika luokkaa vakio. Sellainen olo, että tästä päivästäkin ehkä selvitään. CHANGELOG.md-tiedostoa on tullut ylläpidettyä jo yli vuoden ja ensimmäisellä rivillä lukee tänäänkin ”Survive Monday”. Tapanani on kirjata ensin eletyn päivän numero, ja sitten ”Survive weekday”.
Taukopaikalla maanantaikeskustelut etenevät jostain syystä elämän valintoihin ja sitä kautta kuolemiseen. Jostain syystä Memento mori -ajatteluni pulpahtelee pintaan ihan arkisissa asioissa. Mutta se on jotenkin vapauttavaa, kun voi keskittyä tähän hetkeen ja elämiseen. Ei ole toista ilman toista, kuolemaa ilman elämää, elämää ilman kuolemaa.
Vaikka kuinka tekisimme terveellisiä elämänvalintoja, välttäisimme eläinperäistä ruokaa, alkoholia, autoilua – kaikki me silti kuolemme. Suomalaiset ovat menettäneet kuolemisen taidon, väittää tohtori. Teologi on huolissaan kuoleman kohtaamisen taitamattomuudesta. On hämmentävää, että emme osaa tai halua ajatella kuolemaa. Ihminen tykkää ajatella elävänsä ikuisesti ja kun kaveri kuolee, se ei mukamas jotenkin koske minua. Tämä on tietysti helppo sanoa, kun kuolema ei ole lähellä. Koitan kuitenkin saada ajatusta lähemmäksi joka päivä, ilman makaaberiutta tai ahdistuneisuutta.
Mutta kohta kuolen nälkään, jos en lähde kohta toimistolta. Eväslounaalla ei pitkälle pötki. Memento mori.
Tässä kirjoituksessa on 227 sanaa. Blogi on osa Fediversumia, voit tykätä ja kommentoida seuraamalla blogia Mastodonissa.
