Päivä 13558

Olo ei ole mitenkään kovin levännyt reilun viiden tunnin unien jälkeen. Sunnuntai-iltana ei tule uni ajoissa ja palvelinpäivitysten vuoksi herätys on seitsemältä. Ei jatkoon. Pontevana poikana pääsen kuitenkin ovesta pihalle ajoissa.

Hieman ristiriitaiset fiilikset kaikesta. Maailman meno: perseestä. Sää: perseestä. Talous: kuralla. Kaikin puolin pohjamudissa ryömitään. Mutta ei auta märehtiä. Täysiä eteenpäin.

Olen painanut pitkää päivää koko syksyn. Joululomaa kohden pidän päivät normaalissa. Tämäkin työpäivä pysyy 8-16 haarukassa ja pääsen lähtemään ajoissa.

Vaikka joku muu yrittäjä kuinka hinkuaisi töihin lomallakin, itse aion ottaa nuo 18 päivää palautumisen kannalta. Väsynyt CTO tekee huonoja päätöksiä, menettää luovuutensa ja lopulta tuottaa vähemmän arvoa kuin levännyt. Toki lomalla tulee väistämättä tsekkailtua jotain, mutta toivon, että kaikista tilanteista huolimatta pystyn ottamaan vapaata, vaikka ei olisikaan sanan kaikissa merkityksissä ”varaa” pitää lomaa. Mutta mitä muutakaan voi tehdä, erityisesti kun asiakkaatkin ovat lomalla?

Viimeksi lomailin kesällä, joten on tärkeää nyt pitää taukoa. Tavalla tai toisella. En malta odottaa. Muutama paketti vihreitä kuulia, villasukat jalkaan ja telkkari pyörimään. Jos edes vähän saisi aivoja nollattua. Töihin en aio haikailla.

Juuri nyt on sellainen olo, että olisipa mukavaa jäädä pysyvästi lomalle. Pakkolomalle. Pakkopaitaan. Mutta sitä ei voi kukaan myöntää yrittäjälle ja se vaatii asioiden pahasti pieleen menemistä. En halua jinxata. Tämä on vain tunne, joka menee ohi. Kertoo myös ehkä jotain väsymyksen tasosta.

Töiden jälkeen Zwift-mattolenkki. Katson ulos. Räntää sataa. Maanantai on pian ohi.