Emme ole traumoistamme vapaita, mutta yritän ainakin itse elää mahdollisimman hetkessä. Viime aikoina olen oivaltanut, että menneisyys on vain illuusio. Sitä ei ole olemassa muualla kuin päässämme.
On tärkeintä elää omien arvojensa mukaista elämää. Muut elävät omiensa. Aina voi tulla jeesustelemaan ja tuomitsemaan muita, mutta jokainen meistä itse tietää mihin omat rajat asettuvat.
Näiden irrallisten hajatelmien saatteeksi vielä tämänpäiväinen pidempi Mastodon-postaus:
Tässä kirjoituksessa on 73 sanaa. Blogi on osa Fediversumia, voit tykätä ja kommentoida seuraamalla blogia Mastodonissa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (18:18) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Arkinen juhannus
En juhli tänä(kään) vuonna juhannusta mitenkään. Veera toipuu leikkauksesta, joten emme lähde minnekään kekkuloimaan. Järvenympärilenkillä on mukavaa, ei ihmisiä missään. Tuulee aivan pirusti, Kuokkalan silta on hieman hankala ylittää vastatuulessa.
Iltakahvien jälkeen kysyn itseltäni: ”Mitähän sitä sitten?”. Onneksi ei tarvitse mitään.