Rollen leffa-arviot

The Condemned on vähän kuin moderni versio Battle Royalesta (Batoru rowaiaru). Leffan kuvaustapa oli huono, se sisälsi liikaa väkivaltaa ja mätkimistä, juoni oli jo nähty ja hieman kahjo, eivätkä hahmotkaan olleet kiinnostavia. Elokuvassa oli kuitenkin onnellinen loppu, ja se oli kokonaisuutena ihan katsottava. En kuitenkaan osaisi suositella kenellekään.

Transformers 2 jatkaa vähän samaa kuin ensimmäinen osa. Vaikka leffa alkoi hieman trailerimaisesti, se oli äärimmäisen viihdyttävä visuaalisesti. Leffa jaksoi kiinnostaa loppuun asti, vaikka lopun venytys vähän häiritsikin. Elokuva oli hitusen liian pitkä, ja turhaa mäiskimistä olisi voinut jättää vähemmälle. Kun lähdin teatterissa, päässä soi edelleen romurauta. Viihdyttävää robottipainia kerrassaan, mutta ei mielestäni vedä täysin vertoja ensimmäisen osan eeppisyydelle. Soundtrack ja näyttelijäsuoritukset olivat mainioita. Se mistä pidän Transformereissa on että se sisältää melkein joka genren aspektit; on toimintaa (ehkä vähän liikaakin), draamaa, huumoria/komediaa, scifiä, jännitystä, fantasiaa, mysteeriä, ja vielä hieman romantiikkaakin.

Yksi asioista joita en pysty katsomaan on väkivaltainen raiskaus. Tässä elokuvassa sellainen kuvattiin pitkästä aikaa sitten Hills Have Eyesin. Oksettaa. Skippailin loput elokuvasta, sillä se mikä alussa oli juonta muuttui sairaaksi väkivallaksi. Leffassa katkottiin ruumiinjäseniä, hakattiin kirveellä ja vasaralla päähän, hukutettiin, ammuttiin, leikeltiin, puukotettiin, ja ..raiskattiin. Pidän tätä elokuvaa tällä hetkellä sairaimpana ja huonoimpana mitä olen koskaan nähnyt.

Jos olisin tiennyt että elokuvassa kuvataan näin paljon väkivaltaa, en olisi sitä katsonut. En ymmärrä ihmisiä ketkä voivat millään tavalla tykätä tällaisen katsomisesta. Leffassa ei ollut yhtään huumoria, eikä elokuva ollut splatter, eli mitään ei liioteltu. Sairasta paskaa. Jos jotain hyvää elokuvasta pitää sanoa niin Garret Dillahunt on muuten hyvä näyttelijä, ja leffassa paha sai palkkansa. Itse elokuvaa en suosittele kenellekään.

Tulipa sitten nämäkin katsottua pitkästä aikaa uudelleen, lähes melkein maratoonina. Kymmenen tunnin mittaista jaksoa antaa todella hyvän kuvan maailmansodan historiasta jenkkien näkökulmasta. Minisarja on realistinen ja koskettava. Sarja pohtii myös sodan suuria kysymyksiä ja sisältää yllättävän paljon myös pasifistisia ajatuksia. Paras aiheeseen liittyvä sarja minkä tiedän.

Kolmas Harry Potter on selvästi paras näistä kolmesta. Potterit ovat mielikuvituksellisia ja ennalta-arvaamattomia. Tässä episodissa pidin erityisesti aikamatkustuksesta, se on leffoissa heikkouteni. Hieno ja upea Potter jälleen kerran.