Rollen leffa-arviot

Tintti-elokuva olisi varmasti parempi elämys 3D:nä kuin 2D:nä katsottuna, mutta se on silti hieno animaatiopätkä. Tekniikka on vastaavaa mitä käytettiin esimerkiksi elokuvassa "A Christmas Carol". Se hämää silmää sen verran että välillä erehtyy luulemaan kuvaa aidoksi. Juonen ja tarinan puolesta leffa tuppasi olemaan yhtä sekamelskaa, eikä niin kovin kiinnostavaa mitä olisin odottanut. Ihan katsottava pala. Sopii koko perheelle.

Tietämättä etukäteen mitään itse elokuvasta, leffa osoittautui hienoksi jännäriksi. Näyttelijäkaarti on upea, Kiefer Sutherland, Julia Roberts, Kevin Bacon, William Baldwin ja Oliver Platt kaikki suoriutuivat rooleistaan upeasti. Leffa irrottaa herkimmillään jopa pienen tipankin linssiin. Pistää miettimään elämää ja kuolemaa laajemminkin. Kiinnostava elokuva kaiken kaikkiaan. Kokonaisuus toimii.

Martin Scorsesen uusin aluevalloitus Hugo on todellakin valloittava elokuva. Leffa on visuaalisesti ällistyttävä. Miljöö ja tapahtumat aiheuttavat koko elokuvan ajan kestävän hellyttävän ja nostalgisen tunnelman, jonka muistan viimeksi kokeneeni Amélien katsoessani. Elokuvan aiheuttama fiilis on harvinainen ja on jo yksinään tarpeeksi syytä täysille pisteille. Sanoisin että elokuva on ehdottomasti viiden Oscarin arvoinen.

Elokuva on täysin väkivallaton ja ainakin teräväpiirtoversio saa lapsetkin haltioituneeksi. Tehosteet, puvustus, lavastus ja miljöö ovat täydellistä silmäkarkkia. Juonta on kritisoitu, mutta lähinnä mainonnan harhaanjohtavuuden vuoksi. Itse en katsonut traileria enkä mainoksia, joten en sen suhteen voinut pettyä. Juoni on perhedraamaksi huikea. Monet leffan lytänneet eivät ole tajunneet että se "taika" ei ole mitään narniamaista tai taikasauvalla heilumista, vaan juuri sitä taikaa minkä tunnelma ja tunteet aiheuttavat.

Leffa on myös upea biografian tapainen aikamme merkittävimmistä elokuvaohjaajasta Georges Mélièsistä. Tykkäsin vallattomasti miehen elokuvasta Le voyage dans la lune (1902) ja jos olet nähnyt sen, sinun on ehdottomasti katsottava Hugo. Tätä elokuvaa ymmärtää paremmin jos tietää Georges Mélièsistä jotain tai on nähnyt edellämainitun "Kuulennon". On myös upeaa miten Scorsese on ujuttanut elokuvaan Mélièsin käyttämiä juttuja, jotka vain tarkkasilmäinen huomaa. Huomaa että Scorsese arvostaa Mélièsiä, ja veikkaankin että Hugo on eräänlainen kunnianosoitus hänelle. Tai elokuvilla ylipäätään.

Näyttely on upeaa kaikin puolin. Ben Kingsley tekee yhden vakuuttavimmista roolisuorituksistaan. Sinisilmäinen Asa Butterfield on ollut lapsinäyttelijöistä suosikkejani ja näytti kyllä kyntensä tässä elokuvassa. Oli piristävää nähdä Sacha Baron Cohenia hänelle sopivassa hauskassa roolihahmossa, joka toi pientä välikevennystä muuten dramaattiseen leffaan. Vaikka tehosteet ovat hienoja, mitään ei ole vedetty yli, eikä elokuva ole pelkkää tehostetta. Leffan teho on sen luomassa tunnelmassa, "taiassa", musiikissa, teemassa. Howard Shoren musiikki soi elokuvassa alusta loppuun lähes taukoamatta ja on korville silkkaa hunajaa.

Hugo on elokuvien ystäville puhdasta nautintoa. Kokonaisuutena elokuva palkitsee yhteenvetona mm. visuaalisuudellaan, kuvaustavallaan, musiikillaan, näyttelyllään, tunneskaalallaan, teemallaan, cinematografiallaan, miljööllään. Kun kaikki muu on niin upeaa, juonen pienet epäkohdat jäävät omaan arvoonsa. Mr. Scorsese, teit sen taas. Tyttärelleen tekemänsä elokuva on samalla Scorsesen kannanotto siihen miksi elokuvia tehdään ja katsotaan ylipäätään. Minä tykkäsin.

Sekavaa tuubaa, jossa ei ole kunnioitettu Kreikan mytologian peruspilareita, vaikka nimiä on kehdattu käyttää. Leffan juoni on surkea, hahmot epäkiinnostavia ja epäkohtia viljellään joka välissä. Kaikesta huolimatta elokuvan jaksaa katsoa. Verta lentää ja toimintakohtauksetkin sentään jotakuinkin näytetään niin että äksönistä ottaa jotain tolkkua. Ei missään nimessä mikään hyvä pätkä, mutta huonompiakin on nähty. Siinä mielessä katsottava.

The Wrestler on ennen kaikkea hieno elokuva Mickey Rourkelta. Häntä ei kovin usein näe rauhallisessa ja liikuttavassa draamaroolissa. Loistosuoritus häneltä. Leffa on synkähkö, koskettava, kiinnostava draama, jota seuraa mielellään. Surullinen kuvaus elämästä. Pistää jälleen miettimään tätä kaikkea. Erittäin suositeltava elokuva elämää käsittelevistä draamoista pitäville. Valaisee myös ehkä piirun verran myös showpainista. Hyvä elokuva.