Leffasivun arviot päivittyvät noin kerran kuukaudessa. Uusimmat katsotut löytyvät Traktista reaaliajassa.
Will Atenton lopettaa työskentelyn menestyneenä kirjailijana ja muuttaa unelmiensa taloon rauhoittumaan perheensä kanssa. Pian Will saa kuitenkin kuulla, että samaisessa talossa on tapahtunut nelosmurha viitisen vuotta sitten...
Dream House on hieno psykologinen trilleri, joka pitää otteessaan. Mielestäni elokuva oli mukavaa aivopähkinää, eikä sitä pystynyt oikeastaan täysin ennalta-arvaamaan. Juonenkuljetus ja -kehitys on välillä hämmentävää, mutta se ei pilaa elokuvaa. Ensimmäisiä kertoja nautin täysin rinnoin Daniel Craigin näyttelystä. Rachel Weiszkin oli ihastuttava itsensä. Elokuva ei ole pelottava, mutta mukavalla tavalla karmiva. Laatupätkä. Jos tykkäät The Others ja Sixth Sense -tyyppisistä jännäreistä, katso myös tämä.
Sinnikäs reportteri Tintti ja Kapteeni Haddock lähtevät seikkailuun etsimään Haddockin esi-isän uponnutta aarrelaivaa...
Tintti-elokuva olisi varmasti parempi elämys 3D:nä kuin 2D:nä katsottuna, mutta se on silti hieno animaatiopätkä. Tekniikka on vastaavaa mitä käytettiin esimerkiksi elokuvassa "A Christmas Carol". Se hämää silmää sen verran että välillä erehtyy luulemaan kuvaa aidoksi. Juonen ja tarinan puolesta leffa tuppasi olemaan yhtä sekamelskaa, eikä niin kovin kiinnostavaa mitä olisin odottanut. Ihan katsottava pala. Sopii koko perheelle.
Curtis on raksamies ja pienen kuuron tytön isä. Vaimonsa kanssa Curtis suunnittelee tytön implanttileikkausta, lomia ja muita juttuja kuten mikä tahansa perhe. Eräänä päivänä kuitenkin kamalat painajaiset alkavat piinata Curtista. Curtis pelkää että äitinsä paranoidinen skitsofrenia on periytyvää. Mies saa pakkomielteen lähestyvästä tuomionpäivän myrskystä ja alkaa rakentaa perheelleen myrskysuojaa...
Take Shelter on melko hyvää draamaa. Ei ole yllätys millaiseksi Michael Shannonin näyttelemä hahmo osoittautuu. Elokuvan dialogit ovat erittäin hidastempoisia ja puolet ajasta huomasin katsovani ihmisten pällistelyä. Mainion draaman lisäksi trilleriosuus on varsin toimivaa. Elokuvassa jäi häiritsemään pari kohtaa, vaikka lopussa kaikki nivoutuikin jotakuinkin paikalleen. Ehkä lievästi yliarvostettu pätkä, mutta ihan kelpo elokuva. Tykkäsin viittomakielestä.
Lääkisopiskelija Nelson on äärimmäisen kiinnostunut siitä mitä tuonpuoleisessa on, ja päättää kokeilla kuolemista itse. Mukaan hommaan hän värvää hyviä kavereitaan, jotka auttavat sydämen pysäytyksessä ja elvytyksessä takaisin...
Tietämättä etukäteen mitään itse elokuvasta, leffa osoittautui hienoksi jännäriksi. Näyttelijäkaarti on upea, Kiefer Sutherland, Julia Roberts, Kevin Bacon, William Baldwin ja Oliver Platt kaikki suoriutuivat rooleistaan upeasti. Leffa irrottaa herkimmillään jopa pienen tipankin linssiin. Pistää miettimään elämää ja kuolemaa laajemminkin. Kiinnostava elokuva kaiken kaikkiaan. Kokonaisuus toimii.
Cimmerialainen soturipoika Conan menettää isänsä ja kotikylänsä Khalar Zym-nimisen nekromatikerkuninkaan hyökkäyksen myötä ja varttuu janotessaan kostoa...
En edes yritä verrata tätä elokuvaa vanhempaan Arnien tähdittämään elokuvaan, sillä en ole nähnyt sitä. Uutta Conania on lytätty monesta syystä, mutta minusta se ei ole ollenkaan niin huono mitä sanotaan. On totta että leffassa on vähän puhetta ja paljon äksöniä, mutta jostain kumman syystä se ei tuntunut kertaakaan puuduttavalta. Osa toiminnasta on oikeastaan melko jees. Lavastus ja maskeeraus ovat täyden kympin arvoista. Näyttely on ihan OK ja Jason Momoa toimii yllättävän hyvin myös Conanina. Hahmo on kuin muutaman sanan enemmän puhuva Khal Drago.
Minusta on kummallista että elokuvaa on kritisoitu siitä että se ei ole "tarpeeksi brutaali" tai että kertojana on Morgan Freeman. Minusta elokuva toimii peruspuitteiltaan. On totta että hahmokehitys on löyhää ja juoni on vähän siellä täällä, mutta syystä tai toisesta homma toimii. Leffan dialogi on välillä hassua, kliseistä ja typerää, mutta se ei haittaa kokonaisuutta. Pidin erityisesti siitä että kohtaukset olivat jännittäviä. Leffassa plussaa on ehdottomasti tunnelma, miljöö, lavastus ja puvustus, näyttely. Miinusta edellämainitut juonen puutteet ja dialogit. Tämä leffa ei ole selvästikään kaikille. Jos vanha Conan oli lempparisi, ei varmaan kannata katsoa tätä. Minä viihdyin.
Hugo on Pariisin juna-asemalla asuva pieni poika, joka huoltaa kelloja elääkseen. Kun aseman lelupuodin vanha mies vie Hugon edesmenneen isän vanhan muistikirjan, Hugo yrittää saada sen takaisin keinolla millä hyvänsä. Kirjassa on nimittäin ohjeistus mekaanisen robotin korjaamiseen...
Martin Scorsesen uusin aluevalloitus Hugo on todellakin valloittava elokuva. Leffa on visuaalisesti ällistyttävä. Miljöö ja tapahtumat aiheuttavat koko elokuvan ajan kestävän hellyttävän ja nostalgisen tunnelman, jonka muistan viimeksi kokeneeni Amélien katsoessani. Elokuvan aiheuttama fiilis on harvinainen ja on jo yksinään tarpeeksi syytä täysille pisteille. Sanoisin että elokuva on ehdottomasti viiden Oscarin arvoinen.
Elokuva on täysin väkivallaton ja ainakin teräväpiirtoversio saa lapsetkin haltioituneeksi. Tehosteet, puvustus, lavastus ja miljöö ovat täydellistä silmäkarkkia. Juonta on kritisoitu, mutta lähinnä mainonnan harhaanjohtavuuden vuoksi. Itse en katsonut traileria enkä mainoksia, joten en sen suhteen voinut pettyä. Juoni on perhedraamaksi huikea. Monet leffan lytänneet eivät ole tajunneet että se "taika" ei ole mitään narniamaista tai taikasauvalla heilumista, vaan juuri sitä taikaa minkä tunnelma ja tunteet aiheuttavat.
Leffa on myös upea biografian tapainen aikamme merkittävimmistä elokuvaohjaajasta Georges Mélièsistä. Tykkäsin vallattomasti miehen elokuvasta Le voyage dans la lune (1902) ja jos olet nähnyt sen, sinun on ehdottomasti katsottava Hugo. Tätä elokuvaa ymmärtää paremmin jos tietää Georges Mélièsistä jotain tai on nähnyt edellämainitun "Kuulennon". On myös upeaa miten Scorsese on ujuttanut elokuvaan Mélièsin käyttämiä juttuja, jotka vain tarkkasilmäinen huomaa. Huomaa että Scorsese arvostaa Mélièsiä, ja veikkaankin että Hugo on eräänlainen kunnianosoitus hänelle. Tai elokuvilla ylipäätään.
Näyttely on upeaa kaikin puolin. Ben Kingsley tekee yhden vakuuttavimmista roolisuorituksistaan. Sinisilmäinen Asa Butterfield on ollut lapsinäyttelijöistä suosikkejani ja näytti kyllä kyntensä tässä elokuvassa. Oli piristävää nähdä Sacha Baron Cohenia hänelle sopivassa hauskassa roolihahmossa, joka toi pientä välikevennystä muuten dramaattiseen leffaan. Vaikka tehosteet ovat hienoja, mitään ei ole vedetty yli, eikä elokuva ole pelkkää tehostetta. Leffan teho on sen luomassa tunnelmassa, "taiassa", musiikissa, teemassa. Howard Shoren musiikki soi elokuvassa alusta loppuun lähes taukoamatta ja on korville silkkaa hunajaa.
Hugo on elokuvien ystäville puhdasta nautintoa. Kokonaisuutena elokuva palkitsee yhteenvetona mm. visuaalisuudellaan, kuvaustavallaan, musiikillaan, näyttelyllään, tunneskaalallaan, teemallaan, cinematografiallaan, miljööllään. Kun kaikki muu on niin upeaa, juonen pienet epäkohdat jäävät omaan arvoonsa. Mr. Scorsese, teit sen taas. Tyttärelleen tekemänsä elokuva on samalla Scorsesen kannanotto siihen miksi elokuvia tehdään ja katsotaan ylipäätään. Minä tykkäsin.
Alkoholisoituneen nyrkkeilijäveteraanin nuorimmainen poika Tommy palaa kotiin pyytääkseen isäpappaansa treenaamaan häntä maailman suurimpaan vapaaotteluun, jossa Tommy kohtaa yllätyksekseen vanhemman veljensä vastaottelijoiden joukossa...
Huh. Vau. Nuo olivat ensimmäiset kaksi sanaa jotka tulivat mieleen lopputekstien välähtäessä ruutuun. Warrior on uskomattoman hieno katselukokemus. Elokuva naurattaa, riemastuttaa, itkettää, jännittää, viihdyttää, hämmentää, masentaa, opettaa. Leffa on kaikkea sitä mitä elokuvan pitääkin olla; ajatuksia herättävä, inspiroiva, kiinnostava, jännittävä, visuaalisesti, kuvaustavaltaan ja tarinankerronnaltaan kauniisti, huolella ja taitavasti rakennettu.
Warrior on eritoten hieno draama, rankka kuvaus elämästä ja perhesuhteista. Ei haittaa, vaikkei tietäisi kamppailulajeista yhtään mitään, sillä tappelun keskeisin ydin piilee hahmojen välisissä suhteissa. Pienistä kliseistä välittämättä ja oleelliseen keskittyessä, juoni on hienosti rakennettu. Tiedän, olen herkkis, mutta tämä taitaa olla ensimmäisiä elokuvia jotka ovat toistuvasti saaneet ison miehen kyynelehtimään useampaan otteeseen saman elokuvan aikana. Nick Nolten hahmo on vaan kertakaikkiaan kestämättömän liikuttava. Loistavaa näyttelytyötä.
Elokuva vaikutti minuun niin monella tapaa. Se muistutti joistakin kokemistani asioista, elämän raadollisuudesta ja realiteeteista ylipäätään. Warrior on realistinen. Elämä on taistelu, jota kannattaa taistella, vaikka joutuisi taistelemaan läheistä vastaan voittaakseen hänet puolelleen. Mikään sellainen taistelu ei ole turha. Opettavainen, inspiroiva, upea elokuva. Kyynelkanavat tyhjänä, sieluun ammennettu pala draamaelokuvahistorian kauneutta. Yksi suositeltavimmista sporttileffoista vähään aikaan.
Theseus on Zeuksen valitsema ihminen, jonka kohtalona on estää Kuningas Hyperionin tuoma ihmiskunnan lopullinen tuho...
Sekavaa tuubaa, jossa ei ole kunnioitettu Kreikan mytologian peruspilareita, vaikka nimiä on kehdattu käyttää. Leffan juoni on surkea, hahmot epäkiinnostavia ja epäkohtia viljellään joka välissä. Kaikesta huolimatta elokuvan jaksaa katsoa. Verta lentää ja toimintakohtauksetkin sentään jotakuinkin näytetään niin että äksönistä ottaa jotain tolkkua. Ei missään nimessä mikään hyvä pätkä, mutta huonompiakin on nähty. Siinä mielessä katsottava.
Joukko journalisteja lähtee tutkimaan Puolaan ihmisten katoamisia ja törmää alkukantaiseen kulttiin. Käy ilmi että kylässä vallitsee jonkin sortin pahuus...
Njöh, The Shrinestä ei jää paljon sanottavaa. Näyttely on siinä ja siinä, eikä juonikaan päätä huimaa. Elokuva on kuitenkin sen verran katsottava, että kiinnostus ei liikaa herpaannu katselun aikana. Smallvillestä ja muutamista leffoista tuttu Aaron Ashmore on jees, mutta esimerkiksi Cindy Sampson on leffassa lähes sietämätön. Kuminaamaritehosteet ovat hauskoja, eivätkä järin säikäyttäviä. Juoni muistuttaa jostakin toisesta elokuvasta. Liukuhihnakamaa.
Ikääntyvä showpainija Randy "The Ram" on parhaat päivänsä nähnyt, yksinäinen erakko, joka tekee markettihommia ja showtaistelee rahasta maksaakseen asuntovaunuvuokran. Elämä ei ole hääviä kun oma tytär vihaa ja ainoa rakkaus tekee hommia strippaajana...
The Wrestler on ennen kaikkea hieno elokuva Mickey Rourkelta. Häntä ei kovin usein näe rauhallisessa ja liikuttavassa draamaroolissa. Loistosuoritus häneltä. Leffa on synkähkö, koskettava, kiinnostava draama, jota seuraa mielellään. Surullinen kuvaus elämästä. Pistää jälleen miettimään tätä kaikkea. Erittäin suositeltava elokuva elämää käsittelevistä draamoista pitäville. Valaisee myös ehkä piirun verran myös showpainista. Hyvä elokuva.
← 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101 102 103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114 115 116 117 118 119 120 121 122 123 124 125 126 127 128 129 130 131 132 133 134 135 136 137 138 139 140 141 142 143 144 145 146 147 148 149 150 151 152 153 154 155 156 157 158 159 160 161 162 163 164 165 166 167 168 169 170 171 172 173 174 175 176 177 178 179 180 181 182 183 184 185 186 187 188 189 190 191 192 193 194 195 196 197 198 199 200 201 202 203 204 205 206 207 208 209 210 211 212 213 214 215 216 217 218 219 220 221 222 223 224 225 226 227 228 229 230 231 232 233 234 235 236 237 238 239 240 241 242 243 244 245 246 247 248 249 250 251 252 253 254 255 256 257 258 259 260 261 262 263 264 265 266 267 268 269 270 271 272 273 274 275 276 277 278 279 280 281 282 283 284 →
Rollen leffaprofiilit löytyvät lähes jokaisesta netin leffapalvelusta, mutta saadaksesi ensimmäisenä tiedon uusista arvosteluista voit pistää seurantaan esimerkiksi Facebookissa, RSS:n tai Twitterin #leffat -hashtagin avulla. Alla olevista palveluista löydät kätevästi leffasuosituksia. Enkkuarviot löytyy Letterboxd:stä.