Rollen leffa-arviot

Tulipahan vihdoinkin katsottua tämäkin klassikko. Leffa on hauska ja on mukava nähdä itse Jason Stathamiakin nuorempana, hieman suulaampana ja vähemmän lihaskimppuna. Tykkäsin kimurantista ja surkuhupaisasta juonikuviosta, mustasta huumorista ja erikoisista hahmoista. Leffa on jotenkin vain kerrontatavaltaan liian hidas ja miljööltään liian ankea, jotta voisin pitää siitä yhtään enempää. Katsottava kriminaalipätkä kuitenkin kokonaisuudessaan.

Brendan Gleeson pyörittää oikeastaan yksin tätä elokuvaa. Tykkäsin aksenteista, miljööstä ja oikeastaan juonestakin. Leffa on täynnä mustaa huumoria, ja melko toimivaa sellaista. En oikein osaa sanoa mikä leffassa mätti, mutta kokonaisuutena se ei ollut kovin helppoa seurattavaa. Lieneekö johtui hitaasta kerrontatavasta, laimeista ratkaisuista, vai epäselvästä lopusta. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan jees rikoskomedia.

Mirror Mirror on hauska uusintaversio klassisesta Lumikki-sadusta. Tykkäsin kaikkien näyttelijöistä. Julia Roberts on juuri ärsyttävän kavala roolihahmoonsa nähden, Lily Collins taas upean kaunis, söpö pakkaus. Elokuva on alusta loppuun viihdyttävä, joskin hieman ennalta-arvattava ja venytetty. Silmäkarkkia, hyvää viihdettä koko perheelle. Mukavaa, että tarinaa oli hieman väritetty hauskemmaksi. Poikkesi kivasti perinteisestä setistä. Katso pois. Mukava nähdä myös Sean "Boromir" Beania pienessä roolissa.

Kaikista irrationaalisuuksistaan, sivutetuista kohtauksista, Hollywood-leffalle tyypillisistä "Amerikka pelastaa" -kliseistään huolimatta Battleship on kokonaisuutena hyvää viihdettä. Tykkäsin mäiskeestä, joka ei - yllättävää kyllä - tuntunut kovin kyllästyttävältä. Viimeksi John Carterissa näkemäni Taylor Kitsch on ihan jepa, eikä syyttävä sormi osoita myöskään esimerkiksi Liam Neesonia. Joku voisi sanoa, että leffa pilkkaa älykkyyttä, mitä se osin tekeekin, mutta täytyy muistaa että alienit eivät oletetusti tienneet maan asukeista tai uhista mitään. Päätöntä scifiäksöniä, mutta jostain syystä vain toimii! En kyllä digannut Rihannasta...

Dark Shadows on Tim Burtonille hyvin tyypillinen elokuva. Leffa on kuitenkin puitteiltaan, lavasteiltaan ja jopa myös tarinaltaan aika nähtyä tavaraa. Tiedän että Burton tykkää käyttää Johnny Deppiä ja Helena Bonham-Carteria elokuvissaan aina uudestaan, ja hahmot sopivat tässäkin elokuvassa muotteihinsa, mutta aitoon originaaliuteen on vielä matkaa. Johtuneeko myös tosiaan siitä, että kyseisiä näyttelijöitä on käytetty niin usein. Nuori Chloí« Grace Muretz yllättää tässäkin elokuvassa, joskin loppu meni hieman yli hänen hahmonsa osalta, ikään kuin hahmolle oltaisiin väkisin koittaa saada tarina.

Tim Burtonin leffaksi vitsiä oli väännetty paljon, ehkä vähän liikaakin, sillä oli lähellä mennä korniksi. Beetlejuicemainen komiikka teki elokuvasta enemmän huvittavan komedian. Leffasta ei löytynyt sitä surumielisyyttä ja karmivuutta johon ollaan aiemmin totuttu, joskin haamukohtaukset olivat hyvinkin vaikuttavia. 70-luku oli mukavasti esillä ja soundtrack toi leffaan lisää hilpeyttä ja nostalgisuutta. Tykkäsin myös eräänlaisesta teatterimaisesta tarinanrakentelusta, sillä vuoropuheluita ja kaunokieltä löytyi mukavasti. Kokonaisuutena pettymys ja ennalta-arvattava loppu meni lähinnä puuduttavaksi mäiskimiseksi. Ihan jepa kuitenkin, en kadu katsomista.

Tekijänsä näköinen elokuva, Corpse Bride, Nightmare before Christmas ja Beetlejuice -sekasikiö. Olisin ehkä kaivannut vielä jotain muuta, sellaista joka olisi saanut suun loksahtamaan ammolleen. Burtonilta olisi sellaista nimittäin voinut odottaakin. Deppille täydet pojot!