Rollen leffa-arviot

Triumph des Willens on dokumenttielokuva, joka on julkaistu vuonna 1935 vain nationalissosialistisen ideologian levitystarkoituksessa, Adolf Hitlerin kunniaksi. Uskomatonta kyllä, mutta leffaa on mielenkiintoista, mutta samalla vastenmielistä ja ehkä järkyttävääkin katsoa, kun rupeaa miettimään sen ajan tapahtumia ja Hitleriä ihmisenä ylipäätään.

Sanoisin että leffa kuuluu jo yleissivistykseen, sillä se on todellakin aliarvioitu pala historiaa. Historiallisena elokuvana hyvä, mutta kokonaisuutena kuitenkin melko tylsää ja tuttua tavaraa.

The Road -elokuvaa on ylistetty maasta taivaisiin, enkä oikein ymmärrä miksi. Elokuva on kiistatta masentavin leffa mitä olen koskaan ikinä milloinkaan nähnyt. Ok, leffa vetoaa tunteisiin, mutta mielestäni esimerkiksi soundtrack oli niin surkea että edes tämä herkkis ei itkenyt elokuvan aikana kertaakaan. Toinen iso miinus oli se että leffa oli aivan liian ennalta-arvattavissa. Perusjuoni ei ollut mikään loistava, eikä myöskään loppuratkaisu. En ole lukenut "mahtavaa upeaa uskomatonta" Pulizer-palkinnon voittanutta romaania, johon leffa perustuu, mutta nyt onkin kyse elokuvasta eikä kirjasta. Kirja saattaakin olla loistava...

En ymmärtänyt elokuvan pointtia. Kai siinä jollain tapaa kuvattiin ihmisen sitkeää perusluonnetta. Opetus on luultavasti jotain sellaista että vaikka olisi kuinka kurjaa niin tunnelin päässä on aina pienikin pilkahdus valoa - tai sitten ei. Viggo Mortensen oli hyvä roolissaan, vaikkakin hieman tylsä ja vaisu - tosin elokuvan puitteet ottaen huomioon en yhtään ihmettele. Jäi myöskin hieman häiritsemään tapahtumien taustat. Monesti katsojana kyselin "Miksi?", enkä saanut vastausta missään vaiheessa elokuvaa. Leffa jäi tylsäksi, vaikkakin erittäin hienoksi depressiiviseksi pläjäykseksi. Tykkään masentavista elokuvista, mutta tämä oli vähän liian hidastempoinen. Iso, ISO pettymys.

The Salton Sea alkoi lupaavasti, mutta huononi todellakin rankasti loppua kohden. Pidin tavallaan kerrontatavasta, ja ideasta, mutta kokonaisuus oli melkoisen puuduttavaa katsottavaa. Val Kilmer sopii tähän rooliin, mutta hänen suoritustaan on kyllästyttävää katsoa. Leffa on hidas, ja liian puiseva. Loppuratkaisukaan ei päätä huimaa. Suuret odotukset, suuret pettymykset.

Kauhuleffat tuppaavat olemaan pelottavia silloin keskelle kauhuelementtiä sotketaan mukaan pieniä lapsia. The Children on omalla tavallaan pelottava, vaikka kokonaisuus jääkin melko laimeaksi. Kokonaisuutena The Children on viihdyttävää kauhua, mutta se jokin puuttuu. Perusjuoni ei ole hääppöinen. Näyttelijäsuoritukset ovat hyviä ja paikkaavat hyvin leffan muita puutteita. Pähkinänkuoressa ihan katsottava kauhuelokuva. Leffan lapsinäyttelijät tulevat varmasti olemaan tähtikaartia vuosikymmenten päästä.

Leffa ottaa omalla tavallaan kantaa uskontoon, ihmiseen, maailmaan, luontoon, minuuteen, henkimaailmaan, ja elämään. Ketä oikeastaan olemme? Missä oikeastaan elämme? Jos tätä arvosteltaisiin ihan tavallisena elokuvana, se olisi tylsä ja "tyhmä". Siksi en oikein osaakaan pisteyttää tätä, enkä anna hyvää enkä huonoa arvosanaa. Leffassa on erittäin pasifistinen sanoma, ja se on hyvin kaunis. Siksi suosittelen sitä aiheesta kiinnostuneille. Perinteistä viihdykettä tai jännitystä elokuvalta hakevat voivat jättää väliin.