Rollen leffa-arviot

Dark Shadows on Tim Burtonille hyvin tyypillinen elokuva. Leffa on kuitenkin puitteiltaan, lavasteiltaan ja jopa myös tarinaltaan aika nähtyä tavaraa. Tiedän että Burton tykkää käyttää Johnny Deppiä ja Helena Bonham-Carteria elokuvissaan aina uudestaan, ja hahmot sopivat tässäkin elokuvassa muotteihinsa, mutta aitoon originaaliuteen on vielä matkaa. Johtuneeko myös tosiaan siitä, että kyseisiä näyttelijöitä on käytetty niin usein. Nuori Chloí« Grace Muretz yllättää tässäkin elokuvassa, joskin loppu meni hieman yli hänen hahmonsa osalta, ikään kuin hahmolle oltaisiin väkisin koittaa saada tarina.

Tim Burtonin leffaksi vitsiä oli väännetty paljon, ehkä vähän liikaakin, sillä oli lähellä mennä korniksi. Beetlejuicemainen komiikka teki elokuvasta enemmän huvittavan komedian. Leffasta ei löytynyt sitä surumielisyyttä ja karmivuutta johon ollaan aiemmin totuttu, joskin haamukohtaukset olivat hyvinkin vaikuttavia. 70-luku oli mukavasti esillä ja soundtrack toi leffaan lisää hilpeyttä ja nostalgisuutta. Tykkäsin myös eräänlaisesta teatterimaisesta tarinanrakentelusta, sillä vuoropuheluita ja kaunokieltä löytyi mukavasti. Kokonaisuutena pettymys ja ennalta-arvattava loppu meni lähinnä puuduttavaksi mäiskimiseksi. Ihan jepa kuitenkin, en kadu katsomista.

Tekijänsä näköinen elokuva, Corpse Bride, Nightmare before Christmas ja Beetlejuice -sekasikiö. Olisin ehkä kaivannut vielä jotain muuta, sellaista joka olisi saanut suun loksahtamaan ammolleen. Burtonilta olisi sellaista nimittäin voinut odottaakin. Deppille täydet pojot!

Muutamaa pientä ja vähän isompaakin epäkohtaa lukuunottamatta Blind Horizon on varsin hyvä elokuva. Tykkäsin etenkin Val Kilmeristä, joka on kerrankin suoritukseltaan hyvä. Amy Smart on vähemmän nähtyjä naisnäyttelijöitä ja siinä mielessä yksi lemppareistani. Leffassa näydään muitakin B-leffojen tähtikaartiin kuuluvia. Yllättävä pala. Loppuratkaisukin osui juuri toivotusti nappiin. Kaiken kaikkiaan jänniä hetkiä tarjoava salaliittopala.

The Big Year on hyvän mielen elokuva. Leffa ei ole komediaksi niin hauska mitä odotin, mutta onneksi sen ei tarvitsekaan olla. Leffa sisältää mukavaa ja mieltä lämmittävää ihmissuhdedraamaa, jota on suorastaan ilo katsella. Tykkään Jack Blackista tässä elokuvassa, sillä kerrankin hänen roolinsa ei mene överiksi. Steve Martin ja Owen Wilsonkin ovat molemmat hyviä elokuvassa. Tämä elokuva on omiaan piristämään ja lämmittämään. Aihekin on riittävän omaperäinen. Kokonaisuutena ihan kohtalaisen hauska, mutta etenkin piristävä draamakomedia. Check.

Gwoemul, amerikkalaisittain "The Host" on elokuvaksi varsinainen sekasikiö, se sisältää mustaa huumoria, vähän lisää mustaa huumoria, draamaa, scifiä ja äksöniäkin. Kokonaisuutena leffa on varsin viihdyttävä, mutta sisältää pari vähän ärsyttävää selittämätöntä juttua. Lisäksi leffa on vähän liian pitkä ja juoneltaan turhan "jenkki". Minusta korealaiset olisivat voineet jättää amerikkalaishöpsötykset pois kokonaan. En myöskään ollut aivan tyytyväinen leffan loppuun. Elokuva herättää monenlaisia tunteita ja on melko mukaansatempaava paketti. Katso pois.

Bloargh, Planet of the Apesin jatko-osassa on jopa hieman huvittavia piirteitä. En oikein tiedä mitä ajatella koko elokuvasta, sillä loppu oli hieman pettymys ja leffa sisälsi pari erittäin häiritsevää epäkohtaa. Suora jatkumo, sekä Charlton Hestonin näkeminen elokuvassa ilahdutti. Jännittäviä kohtia oli varmasti yhtä paljon kuin ensimmäisessäkin osassa. Fiilis leffasta jäi hieman pliisuksi, enkä tiedä selittikö elokuva sen enempää yhtään mitään. Se mitä leffassa paljastui oli lähinnä hupaisaa. Laihuudestaan huolimatta ihan jees. Harmi kun Novan hahmo ei tämän enempää kehittynyt.