Leffasivun arviot päivittyvät noin kerran kuukaudessa. Uusimmat katsotut löytyvät Traktista reaaliajassa.
Donnie Darko on skitsofrenikko, joka kärsii paranoidisista hallusinaatioista. Päivittäisien lääkkeiden avulla hän käyttäytyy usein
normaalisti. Eräänä iltana äänen ohjaamana hän kävelee ulos, jossa hän tapaa ison pupujussi-Frankin, joka kertoo hänelle ajan, jolloin
maailma tulee päättymään. Samaan aikaan lentokoneen moottori syöksyy Donnien makuuhuoneen läpi. Frank oli pelastanut Donnien kutsumalla
tämän ulos, mutta jotta kaikki menisi oikein, Donnien pitää tehdä Frankin haluamia asioita, jotka eivät aina ole ihan mukavimpia...
Donnie on tavannut elämänsä tytön, Gretchenin ja on juuri saamassa elämänsä järjestykseen kun hän tajuaa että aika on vähissä ja miten
yksinkertainen kaikkeus onkaan... en kerro juonta yksityiskohtaisemmin, koska sitä on vaikea kertoa niin spoilaamatta.
DVD:n takakansi: "Donnien pirullinen ystävä usuttaa tätä pahoille poluille, jonka seurauksena hän saattaa vaaraan koko lähipiirinsä. Donnie Darko vaikuttaa tavalliselta ujolta teini-ikäiseltä, mutta mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Nuorukainen elää täysin omassa todellisuudessaan, jossa Donnien pirullinen ystävä Frank usuttaa hän pahoille poluille. Harhanäkyjen piinaama poika saattaa lopulta vaaraan niin itsensä kuin lähipiirinsäkin."
Donnie Darko on pistänyt minut monesti ajattelemaan. Tuntuu siltä että pitäisi katsoa elokuva aina uudestaan ja uudestaan, jotta sen tajuaisi
kunnolla. Elokuvassa on aina uusia oivalluksia ja ulottuvuuksia, joita ei aikaisemmalla katsomiskerralla huomannut. Elokuvasta on kuulemma
tehty salaliittoteorioita ja muitakin juttuja, että kaikki voisi periaatteessa ollakin mahdollista. Tiedä sitten.
Tämänkin elokuvan luokittelisin niihin harvoihin, mutta parhaimpiin utopistisen-surrealistisen-salamyhkäisen-outouden kategorioihin.
Pidin elokuvasta todella, vaikka en ensimmäisellä kerralla päässytkään kunnolla juoneen mukaan. Ei tästä oikein muuta voi sanoa kuin
että katso itse ja hämmästy tätä mahtavan luovaa elokuvataideteosta.
Edward Bloom on salaperäinen mies, joka on kertonut pojalleen tarinoita elämästään koko elämänsä ajan lapsesta aikuiseen.
Tarinat kuitenkin kuluvat ajan mittaan kun Edward kertoo niitä pojalleen jopa tämän häissä. Välit menevät poikki, josta seuraa
kolmen vuoden mykkäkoulu isän ja pojan välillä, mutta Edwardin sairastuessa he alkavat jälleen keskustella toisiensa kanssa ja
Edward Bloomin poika saa pikkuhiljaa selville isänsä kirjavan elämän tapahtumat ja lopulta tajuaa koko tarinan juonen. Jospa tarina isosta kalasta olisikin totta?
DVD:n takakansi: "Big Fish on Tim Burtonin ohjaama elokuva Williamista, joka ryhtyy keräämään todellista kuvaa isästään käyttäen apuna tämän tarinoita seikkailuistaan. Edward Bloom on koko ikänsä ollut tarinankertoja ja suurten tunteiden mies. Vanhemmalla iällä Edward on yhä arvoitus pojalleen Williamille. Will alkaa kerätä kokoon todellista kuvaa isästään käyttäen apuna tarinoita hänen hämmästyttävistä seikkailuistaan."
Tämä elokuva on juuri niitä mysteerisiä "salamyhkäisyys-rainoja", joista pidän valtavasti. Tässä elokuvassa Edward Bloomin satumainen elämä käytiin
läpi alusta loppuun, eri järjestyksissä, eri näkökulmista. Elokuvassa oli noitia, jättiläisiä ja juuri sellaista tunnelmaa mitä
satumaailmassa on. Oikeastaan elokuva oli outo, mutta pidän juuri tämäntapaisista elokuvista, mitkä pitää katsoa toiseen kertaan että
sen tajuaa. Juonta en ymmärtänyt kokonaan, enkä sitä miten jr. Bloom osasi kertoa tarinan loppuun... ja niin edespäin.
Elokuva oli rakennettu, ikäänkuin William eläisi itse isänsä menneisyyden ja samalla tajuaisi koko tarinan todeksi. Epäilemättä yksi vuoden
parhaista elokuvista. Suosittelen katsomista missä tilanteessa tahansa! Aivan loistava elokuva.
Ensin luulin että elokuva on ihan sukka kun Tom Cruise näyttelee pääosaa, mutta kun olin nähnyt leffan,
ajattelin täysin päinvastoin. Elokuva oli suorastaan fantastinen! Pidin siitä todella. Juoni alkaa seuraavanlaisesti:
Entinen mahtava sotapäällikkö Nathan Algren muistelee katkerana menneitä, punanahkojen kanssa taisteluja, tappioita,
skalpeerauksia, murhia, eikä jaksaisi enää aloittaa sodankäyntiä. Mutta silloin eräs kiinalais- herrasmies nimeltä
Omaru tekee tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Nathan Algren kouluttaa kiinalaisarmeijan sotakuntoon ja hyökkää
muiden painostamana Japanin Samuraita vastaan. Armeija ei ole kouluttautunut tarpeeksi hyvin ja se häviää Samuraille
ylivoimalla.
Päällikkö Nathan Algren taistelee loppuun saakka, kunnes Samurait ottavat hänet vangikseen ja vievät
kyläänsä, koska Samuraiden päällikkö haluaa oppia vihollisestaan. Ja eipä aikaakaan kun Nathan Algren ystävystyy
vihollisensa kanssa ja hänestä tulee Samurai. Lopulta armeijan ja ihmisten välinen kiista yltyy hirmuisen isoon sotaan,
jossa samurait ja muut armeijat kohtaavat toisensa verisin seurauksin. Viimeinen eloon jäänyt Samurai on Nathan Algren.
Lopussa leffa oli aika nyyhky kun kaikki samurait kuoli ja jäljelle jäi vain Algren. Mutta silti jäi onnellinen loppu,
kun kapteeni Algren muuttaa takaisin kyläänsä...
En ole niin hirveästi Cruise-fani, joten minulle oli yllätys että Tom Cruise osasi näytellä tässä elokuvassa! Puolet
elokuvasta oli japania, joten sitä puhuttiin paljon, loistava suoritus Tom Cruiselta! Hän mm. osasi Samurain taidot,
miekankäsittelyt ym, johon hän oli uutisien mukaan harjoitellut vuoden, ja sen vuoden aikana omaksunut osan japanin
kielestä ja miekankäsittelytaidoista. Vaikka voihan olla, että Cruise harrastaa japania, tai että Tom Cruise opetteli pelkästään
vuorosanat. Viimeinen Samurai oli hienosti tehty. Tuli ovela vaikutelma, kun katsoi elämää samurai-kaupungissa, minkä piti olla
legenda.
Elokuva keskittyi vanhaan aikaan ja sotakoneet lopussa olivat spektaakkelimaisia. Pidin muutenkin loppuräiskintä-kohtauksesta, vaikka
tarunhohtoiset samurait kuolivatkin kaikki, lukuunottamatta Algrenia. Loppukohtaus oli hienosti dramatisoitu. Elokuva kertoi tarinan
hienosti Algrenin näkökulmasta. Loistoleffa, kannattaa katsoa!
Super Nintendo, Nirvana ja skeittilaudat. 13-vuotias Stevie varttuu 90-luvun Los Angelesissa kiusaavan isoveljen ja rasittavan äidin kanssa ja kaipaa muuta seuraa. Stevie tapaa vanhempia skeittareita, jotka hyväksyvät hänet joukkoonsa, ja seuraa rullalautojen, kirosanojen ja villien bileiden kesä. Mid90s on Jonah Hillin esikoisohjaus, jonka tunteilematonta kasvukipukuvausta yleisö ja kriitikot ovat ylistäneet.
Jonah Hillin esikoisohjaukseen voi samaistua. Jos ei tietokoneita lasketa, ei ollut muuta tekemistä kuin leikkiä lähiössä asuvien poikien kanssa. Itse en turpiin saanut, mutta sosiaalista hyljeksintää kyllä esiintyi. Samaistuttava elokuva 80-luvulla syntyneille. Skeittikulttuuri oli Suomessakin vahvana. Suosittelen lämpimästi, hyvä, melko rankkakin draamaelokuva.
Eletään tulevaisuutta, jossa teknologia kontrolloi lähes jokaista elämän osa-aluetta. Grey on mies, joka silti pitää ei-elektronisten autojen rassaamisesta. Kun Grey ja puolisonsa joutuu vakavaan onnettomuuteen jonka myötä Grey päätyy pyörätuoliin, hänelle tarjotaan teknologiaa joka parantaa halvaantumisen. Näin Grey saa tilaisuuden metsästää hänen kimppuunsa hyökänneet rosvot...
Upgrade on kuin pitkä, mehukas Black Mirror -jakso. Elokuva sisältää kaikkea sitä mistä fiktiossa pidän - tekoälyä, toimintaa, jännitystä ja jopa vähän primääriä kauhuakin. Aivan täsmälleen Tom Hardylta näyttävä ja kuulostava Logan Marshall-Green tekee nappisuorituksen Greynä. Elokuva on uskomattoman mukaansatempaava, mielenkiintoinen, jännittävä ja viihdyttävä. Erittäin suositeltava pätkä.
Avengerit ja heidän liittolaisensa joutuvat riskeeraamaan kaiken yrittäessään tuhota mahtavan Thanoksen ennen kuin hän ehtii kerätä kaikki infinity-kivet ja tuhota universumin...
Vau. Spider-Man, Black Panther, Thor, Loki, Doctor Strange, Wanda, Captain America, Winter Soldier, Iron Man, War Machine, Black Widow, Vision, Guardians of the Galaxyn poppoo eli Groot, Star-Lord, Gamora, Rocket, Drax, Nebula... melkein kaikki suosikit samassa leffassa. Leffa on viihdyttävä, täynnä toimintaa ja juonenkäänteitä. Loppu lupaa jatkoa. Viihdyin erittäin hyvin tämän kaksi ja puolituntisen aikana.
Derek Cho etenee urallaan konsultointifirmassa ja alkaa olla aika pitkällä, kunnes häntä kustaan pahasti silmään. Johtoporras kaataa ison keissin epäonnistumisen syyt Derekin niskaan ja Derek joutuu pitkin hampain ottamaan potkut vastaan. Juuri ennen toimiston tyhjennystä koko rakennus laitetaan karanteeniin, sillä siellä riehuu epidemia. Virus aiheuttaa estojen katoamisen ja lisää voimakkaita tunnereaktioita, eikä aikaakaan kun talo on kaaoksen vallassa. Derek käyttää viruksen fiilareita hyväkseen ja kostaa häntä kaltoin kohtelijoille...
Mayhem on väkivaltainen, brutaali, mutta omalla tavallaan myös hauska elokuva. Pidän The Walking Deadista tutuksi tulleesta Steven Yeunista ja hänen eräänlaisesta karismastaan. Samara Weavingingin bad girl habitus puree myös. Raaka non-stop äksöni pitää otteessaan ja meno on kuin Crankin ja Belko Experimentin hybridiä. Hampaita kiristyttävän riemastuttavaa veripalttua. Ohjaaja Joe Lynch on aiemmin tunnettu elokuvasta Wrong Turn 2, joka ei ollut hääppöinen, mutta nyt on kyllä rima nostettu! odottamaton, yllättävän hyvä pätkä.
Entinen armeijanainen, biologiprofessori Lena suree miestään, jonka luulee kuolleen yli vuoden kestäneellä komennuksella. Mies yllättäen palaakin takaisin juuri kun Lena on luopumassa toivosta, kunnes ukon sisäelimet pettää. Armeija vie pariskunnan mennessään ja Lenalle valkenee että lähellä olevaa kaupunkia verhoaa "hohteeksi" kutsuttu seinämä. Päästyään takaisin sisälle armeijameininkeihin, naisista päätetään koota tutkijaryhmä, joka lähtee retkelle verhon toiselle puolelle...
Tämä arvostelu saattaa sisältää miedohkoja spoilereita, joten jos aiot katsoa elokuvan, lue se vasta katsomisen jälkeen. Tätä Netflix-uututta olin odottanut, enkä pettynyt! Pidän aivan vallattomasti tämänkaltaisista seikkailu-scifimysteerielokuvista. Natalie Portmania on ilo nähdä hieman tavallisesta poikkeavassa, vakavassa roolissa. Oscar Isaac on myös oma varma itsensä. Elokuvan tahti on hidas, mutta mukaansatempaava. Soundtrack ja äänimaailma ylipäätään on johncarpentermaisen hyytävä, piinaavan pahaenteinen.
Minua ei yleensä kauhuelokuvat hätkähdytä, mutta Annihilationissa on upean karmiva tunnelma. Minua piinaa psykologiset asiat, kuten peilikuvat, joita tässä on osattu hyödyntää loistavasti. Samoin kaiken kurjuus ja itsetuhon psykologia sekä metaforamaiset opetukset tietynlaisesta elämän karuudesta ovat Annihilationissa mieleeni. Kokonaisuutena tässä on tieteiskauhuelokuva, jota suosittelen, jos jompi kumpi genreistä säväyttää yhtään.
Annihilation on ennenkaikkea kaunis, trippimäinen, unenomainen. Plussaa vahvoista naispääosista.
Veljekset ryöstävät pankin, mutta keikka menee pahasti pieleen. He pakoilevat poliisia aikansa, joutuen vielä syvempiin vaikeuksiin. Kun toinen veljistä jää kiinni, toinen yrittää vapauttaa hänet hinnalla millä hyvänsä...
Vautsi. Robert Pattinson on tässä elokuvassa melkoinen ässä. Elokuvan tunnelma on älyttömän jännittävä, mutta samaan aikaan Into the Voidmaisen hypnoottinen, hyvällä tavalla. Elokuva tempaa mukaansa hahmokehityksellään ja loputtomilla twisteillään. Samaan aikaan se osaa olla hämmentävän masentava. Grand Theft Automainen pakeneminen ja tarkoituksellinen ennalta-arvattavuus vain lisää elokuvan pisteitä. Trippi, jota ei osannut odottaa.
Ruth on masentunut lähihoitaja, joka on kyllästynyt elämäänsä idioottien ympärillä. Ruthista tuntuu että ihmiset hänen ympärillään ajattelevat vain itseään ja ovat mulkkuja toisilleen, eikä hänestä tunnu hyvältä elää. Kun kämppä ryöstetään ja poliisikin käyttäytyy häntä kohtaan huonosti ja kädettömästi, Ruth päättää ottaa oikeuden omiin käsiinsä oudon naapurinsa avustuksella...
Netflixin luotsaama "I Don't Feel at Home in This World Anymore." vaikuttaa päällisin puolin mielenkiintoiselta indiefilkalta ja sitä se onkin. Näyttelijöissä nähdään pääosaa esittävän vähän tuntemattomamman Melanie Lynskeyn lisäksi tunnetumpi nimi, Elijah Wood. Leffa on upean oivaltava, todella mustan ja makaaberin huumorin omaava, väkivaltainen pläjäys.
Hahmokehitys ja tunnelma on samaan aikaan synkkää, mutta ratkiriemukasta. Mustan huumorin ystävänä pidin todella, todella paljon. Leffa, joka ei sovi kaikille, mutta minulle osui ja upposi. Sisältää myös jonkin verran arvoitusta, mikä pisti miettimään loppuun saakka. Suosittelen.
← 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101 102 103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114 115 116 117 118 119 120 121 122 123 124 125 126 127 128 129 130 131 132 133 134 135 136 137 138 139 140 141 142 143 144 145 146 147 148 149 150 151 152 153 154 155 156 157 158 159 160 161 162 163 164 165 166 167 168 169 170 171 172 173 174 175 176 177 178 179 180 181 182 183 184 185 186 187 188 189 190 191 192 193 194 195 196 197 198 199 200 201 202 203 204 205 206 207 208 209 210 211 212 213 214 215 216 217 218 219 220 221 222 223 224 225 226 227 228 229 230 231 232 233 234 235 236 237 238 239 240 241 242 243 244 245 246 247 248 249 250 251 252 253 254 255 256 257 258 259 260 261 262 263 264 265 266 267 268 269 270 271 272 273 274 275 276 277 278 279 280 281 282 283 284 →
Rollen leffaprofiilit löytyvät lähes jokaisesta netin leffapalvelusta, mutta saadaksesi ensimmäisenä tiedon uusista arvosteluista voit pistää seurantaan esimerkiksi Facebookissa, RSS:n tai Twitterin #leffat -hashtagin avulla. Alla olevista palveluista löydät kätevästi leffasuosituksia. Enkkuarviot löytyy Letterboxd:stä.