Leffasivun arviot päivittyvät noin kerran kuukaudessa. Uusimmat katsotut löytyvät Traktista reaaliajassa.
Henryn morsian Kate kuolee traagisesti hääpäivänänsä. Vuosi on kulunut, ja Henry ei ole vieläkään päässyt yli Katen kuolemasta. Kaikki muuttuu kun hän tapaa Ashleyn. Kate kuitenkin kummittelee vielä maan päällä, ja pistää kaikkensa peliin Ashleyn ja Henryn suhteen rikkomiseksi...
Tässäpä vasta ratkiriemukas komedia. Leffa on hieno piristysruiske harmaaseen päivään. Paul Rudd on yksi ehdottomista komediasuosikeistani. Jason Biggs on myös aivan loistava. Pidän tämän tyyppisistä romanttisista komedioista, joissa on mukana hieman yliluonnollisuutta/fantasiaa. Pidin etenkin papukaijakohtauksesta. Tätä elokuvaa voin suositella erityisesti kaikille seurusteleville pareille.
Tälläkertaa en jaksanut kirjoittaa juonikuvausta. Parempi ehkä niin: ei spolereita teille uteliaille?
Yllättävän hauska elokuva! Leffan sanoma ei ole mikään kehuttavin (stereotypioita ja olettamuksia täynnä: Ei kaikki miehet ja naiset yksinkertaisesti ole samanlaisia), mutta se loistaa tehtävässään. Pidän Gerard Butlerista, joka tuntuu aina yllättävän rooleissaan. Katherine Heiglkän ei ollut yhtään hassumpi. Leffassa oli muutamia erittäin hauskoja kohtauksia, joille sai nauraa vedet silmissä. Suositeltava komedia.
Juodessaan kaljaa paikallisessa pubissa, kolme kaverusta löytävät tavan matkustaa ajassa. Aikamatkustus ei ole kaveruksille tuttua, joten miehet kohtaavat matkallaan hieman ongelmia. Palaaminen nykyisyyteen on hieman odotettua vaikeampaa...
Kuten olen aiemminkin toitottanut, rakastan yli kaiken aikamatkustukseen liittyviä elokuvia. Tällä kertaa kyseessä oli aiheeseen liittyvä komedia. Pidin näyttelijöistä, ja aiheesta, ja voisin sanoa että tässä on vuoden paras brittielokuva. Leffa oli kekseliäs ja oikeasti hauska. Olisin toivonut johinkin juoniaukkoihin parempia selityksiä, mutta muuten elokuva oli loistava. Suosittelen!
Dot on nuori kuuro ja mykkä nainen, joka on laitettu asumaan kummivanhempiensa luokse vanhempiensa kuoleman jälkeen. Uudessa kodissaan tyttö kuitenkin tajuaa perheen tilanteen olevan paljon huonompi kuin omansa...
Jostain syystä pidän nykyään kaikista elokuvista johon liittyy viittomakieli tai aistirajoitteisuus. The Quiet on jotenkin erilainen draama, ja erittäin mielenkiintoinen. Pidin Dotista, ja osasin jotenkin samaistua häneen. Leffassa tuli muutama hyvä opetus ja pointti esille. Sopranos-tv-sarjasta tuttua Edie Falcoa oli myös mukava nähdä pitkästä aikaa. Suosittelen tätä elokuvaa lämpimästi!
Pikkukaupungissa alkaa tapahtua, kun väki huomaamatta alkaa käyttäytymään oudolla tavalla. Outous muuttuu mielipuolisuudeksi, kun asukkaat alkavat tappamaan läheisiään. Sheriffi David tajuaa hyvin nopeasti kyseessä olevan virus, ja lähtee tutkimaan vyyhtiä pidemmälle. Tutkinta jää kuitenkin kesken, kun viranomaiset ehtivät laittaa koko kylän karanteeniin. Kukaan ei saa karata, ja asiat on pidettävä hallinnassa, keinolla millä hyvänsä...
The Craziesin juoni ei ole mikään originaali, mutta leffa on joka tapauksessa erittäin hyvää viihdettä. Pidän katastrofielokuvista, sekä Timothy Olyphantista, joten miksipä ei. Leffa muistutti hieman The Outbreakia, mutta oli jotenkin silti tuore paketti. Koska en ole nähnyt alkuperäistä, en voi kehua elokuvaa remakena, mutta olen melko varma että tämä voittaa myös alkuperäisen The Crazien. Alusta loppuun jännittävää ja mielenkiintoista virus-katastrofiscifiä. Suosittelen tsekkaamaan.
Dorian Graysta tulee orpo hänen ollessaan nuori aikuinen. Dorianin äiti kuoli synnyttäessään, ja Dorianin kolkko isä syytti Doriania äidin kuolemasta. Mies kuitenkin perii isänsä omaisuuden ja kartanon, ja aloittaa Lordi Henry Wottonin opastuksella nautinnollisen seurapiirielämän. Haavoittuvainen ja nuori Dorian kuitenkin sortuu hedonismiin ja narsistisuuteen, ja sotkee nautinnon ja rakkauden keskenään. Kun omaan etuun ja nautintoon pyrkivät tavoitteet turmiollistavat ennen niin viatonta Doriania entisestään, hänen sielunsa todelinen kuva maalautuu lahjaksi saamaansa tauluun...
Pidän jostain syystä elokuvista joissa on kuvattu hyvin pahuutta. Sanomalla "hyvin" tarkoitan sitä että pahuus on kuvattu niin että se luo pelottavan tunnelman, ja antaa hyvän kuvan pahuuskäsitteestä. En tarkoita verisyyttä ja sadistisuutta, enkä näitä ominaisuuksia mitä pahuuteen konkreettisesti kuuluu. Tässä elokuvassa oli sitäkin puolta, mutta ei niin että vihaisin sitä - ei ollut sellaista ällöttävää yliampuvuutta ollenkaan.
"Dorian Grayn muotokuva" on Oscar Wilden (1854-1900) kirjoittama romaani, johon tämä elokuva perustuu. Dorianista maalataan elokuvassa muotokuva, joka kuvastaa Dorianin sielua. Leffa sisältää hyvin paljon fantasiaelementtejä, vaikka oli periaatteessa draamatrilleri. Leffassa on myös tavallaan paljon romantiikkaa. Jos tämä olisi ollut mikä tahansa nykypäivän tuotos, en sitä arvostaisi. Mutta koska kyseessä on restoraatio arvostetusta romaanista, joka tuo nykypäivään sen ajan tuntua, pidän elokuvasta vallattomasti.
Elokuva oli lisäksi erittäin jännittävä ja mielenkiintoinen. Se ei ollut hetkeäkään tylsä, vaikka aluksi luulin niin. Uuden Narnian prinssi Kaspianinakin esiintynyttä Ben Barnesia haukutaan näyttelijänä, enkä ymmärrä miksi. Tässäkin elokuvassa hän näytteli oikein hienosti, ja on muutenkin rooliin täydellisesti sopiva karismaattinen nuori mies. Leffa on jotain erilaista mutta samalla klassista ja jollain tapaa avant-gardea. En tiedä miksi, mutta pidin elokuvasta, vaikka se sisältää minun makuuni aivan liikaa esimerkiksi seksiä ja draamaa. Tavanomaisista elokuvista poikkeavista elokuvista pitäville Dorian Gray on must see.
Arthur Poppington uskoo olevansa Defendor, katujen peloton supersankari. Äitinsä kuolemasta lähtien Defendor on yrittänyt saada nalkkiin Kapteeni Teollisuutta, joka tappoi yliannostukseen kuolleen äitinsä välittämällä huumeita. Defendor vihaa huumeita, niiden käyttämistä, ja diilereitä. Kun Defendor tapaa Katerinan, hän pääsee Kapteeni Teollisuuden jäljille saadessaan uutta informaatiota...
Woody Harrelson sopii juuri tällaisiin rooleihin. Defendor on hyväsydäminen komedia vajukista joka tahtoo parantaa maailmaa. Pidin elokuvan kokonaisuudesta, sillä se sisälsi tasapuolisesti hersyviä ja tunnepainotteisia kohtauksia.
Vaikka elokuvan miljöö oli hieman synkkä ja omalla tavallaan ahdistava, leffa jätti eräänlaisen "jäljen", mistä syystä tykkäsin kovasti. Woodyn herkkä puoli tulee tässä elokuvassa hyvin esiin. Kokonaisuutena hauska komedia, josta ei puutu toimintaa ja jännitystä.
Kaksi New Yorkin poliisiveteraania Turk ja Rooster taistelevat päivittäin rikollisuutta vastaan. Käy ilmi että joku tappaa saastaisimpia rikollisia, ja sarjamurhaajaksi epäillään poliisia...
Pidän tavasta jolla Righteous Kill pitää katsojaa otteessaan. Vasta elokuvan loppumetreillä selviää kupletin todellinen juoni. Näyttelypari Robert De Niro ja Al Pacino sopivat loistavasti yhteen. Carla Gugino ja John Leguizamokaan eivät olleet ollenkaan hassumpia. Loistava rikostrilleri keskinkertaisella juonella.
Toimittaja C. J. Nicholas on aina tähdännyt korkealle. Tällä kertaa hän haluaa paljastaa menestyneen syyttäjän metkut lavastamalla itsensä murhaajaksi, ja todistamalla sen että syyttäjä väärentää todisteita...
Beyond a Reasonable Doubt on hyvä elokuva, vaikka en ole nähnyt vuonna 1956 tehtyä alkuperäistä versiota. Leffa olisi ollut vielä parempi, jos loppu olisi ollut erilainen. En oikein pitänyt siitä käänteestä, joka tuli vielä sen jälkeen kun luulin että käänteitä ei enää ole. Leffa on kuitenkin hieno oikeustrilleri, joka ei ole piiruakaan ennalta-arvattavissa. Michael Douglasille elokuvaan tarjoutui täydellinen rooli, ja erityisesti pidin Jesse Metcalfen näyttelystä. Suosittelen.
Joukko kimppakyytiläisiä on matkalla kohti aavikkobileitä. Porukan autosta loppuu kuitenkin bensiini, ja he jäävät hylätylle hotellille jumiin. Hotelli kirjaimellisesti haiskahtaa kuolemalta, ja pian poppoo saakin kokea kuoleman erittäin konkreettisesti...
Reekeristä puolet on b-kauhua, ja puolet ensiluokkaista mysteerikauhua. Katsellessa pelkäsin jo pahinta, mutta jotenkin toinen puolisko onnistui pelastamaan koko elokuvan. Leffassa on hyvä idea, joka ei ole loppupeleissä niin ennalta-arvaamaton kuin mitä aluksi luuli. Näyttelijät ovat pääosin tuntemattomia Arielle Kebbeliä lukuunottamatta. Todella yllättävä kauhuelokuva, josta löytyy jopa hitusen mustaa huumoriakin. Pidin elokuvasta koska se oli erilainen, viihdyttävä, ja siinä oli kuvattu sokeutta.
← 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101 102 103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114 115 116 117 118 119 120 121 122 123 124 125 126 127 128 129 130 131 132 133 134 135 136 137 138 139 140 141 142 143 144 145 146 147 148 149 150 151 152 153 154 155 156 157 158 159 160 161 162 163 164 165 166 167 168 169 170 171 172 173 174 175 176 177 178 179 180 181 182 183 184 185 186 187 188 189 190 191 192 193 194 195 196 197 198 199 200 201 202 203 204 205 206 207 208 209 210 211 212 213 214 215 216 217 218 219 220 221 222 223 224 225 226 227 228 229 230 231 232 233 234 235 236 237 238 239 240 241 242 243 244 245 246 247 248 249 250 251 252 253 254 255 256 257 258 259 260 261 262 263 264 265 266 267 268 269 270 271 272 273 274 275 276 277 278 279 280 281 282 283 284 →
Rollen leffaprofiilit löytyvät lähes jokaisesta netin leffapalvelusta, mutta saadaksesi ensimmäisenä tiedon uusista arvosteluista voit pistää seurantaan esimerkiksi Facebookissa, RSS:n tai Twitterin #leffat -hashtagin avulla. Alla olevista palveluista löydät kätevästi leffasuosituksia. Enkkuarviot löytyy Letterboxd:stä.