Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 6.3.2018, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 6 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 30-vuotias.

Eletään Madridissa vuonna 1991. Teini-ikäinen tyttö Verónica hoitaa pikkusisaruksiaan kun äiti on aamusta yöhön baarissa töissä. Koulussa kaverukset kokeilevat Ouija-lautaa, joka vaikuttaa Verónicaan eri tavalla kuin muihin. Pian sekä kotona että koulussa alkaa tapahtua kummia…

Verónica on [REC] ohjaajalta uusin filkka, joka ikävä kyllä toistaa tuttua kaavaa jo nähtyjen riivaus-/Ouijalautaelokuvien kanssa. Leffan miljöö on rakennettu hienosti ja näyttely on yllättävän hyvää. Pienestä ennakkoskeptisyydestä johtuen jopa hieman yllätyin elokuvan tehokeinoista ja kerrontatavasta. Loppua kohden kuitenkin liian tuttua. Ei missään nimessä pöllömpi, mutta ei tämä mikään ”maailman pelottavin elokuva” ole, kuten uutisissa hypetetään. Jännittävä riivauselokuva, joka toimii varmasti parhaiten silloin, jos tematiikkaan liittyviä elokuvia ei ole aiemmin juuri tullut katsottua.

  • Katsottu ja arvioitu : 6.3.2018 Arvion kirjoitti Roni Laukkarinen@rolle
  • Genret:

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!