Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 2.8.2013, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 11 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 25-vuotias.

Dokumentti Japanin kohtelusta dolfiineja kohtaan…

Minun piti mennä ajoissa nukkumaan ja katsoa tätä vain hetken, mutta uppouduinkin katsomaan leffan yhdeltä istumalta läpi. Huh. Tämä ei ole pelkästään elokuva, sillä aihe on äärimmäisen tärkeä. Jos sinulla on yhtään sielua, et pysty katsomaan dokkaria ilman että jotain värähtää sisällä. Kaikessa naiiviudessani nyt uskon suurimman osan ja minusta on uskomatonta miten hallitustasolla asti pystytään salaamaan tapaus, joka ei tuhoa pelkästään delfiinejä, mutta myös ihmisiä (elohopeamyrkytys).

Kyllä minä aina tiesin, että delfiinit ovat erittäin älykkäitä. Tuntuu että ovat jopa ihmistä älykkäämpiä. Ihmiset ovat ääliöitä kun näkevät delfiinin ”aina hymyilevänä”, vaikka niillä olisi kuinka kurja olla. Ihmiset ovat tyhmiä, tappavat ja kiduttavat jopa omiaan – saati sitten eläimiä. En osaa nähdä yhtäkään delfiiniä pahana otuksena. Ihmisistä sanotaan että kilteimmät ja ihanimmat ihmiset masentuvat herkemmin. Delfiineihin pätee sama – he ovat kaikki kilteimpiä ja ihanimpia.

Suosittelen katsomaan tämän dokkarin. Yksi jännimmistä, herättävimmistä ja järkyttävimmistä vähään aikaan. Jos olet eläinrakas, voit järkyttyä, mutta suosittelen tätä elänrakkaillekin. Levitä tietoisuutta!

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!