Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 11.1.2011, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 13 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 23-vuotias.
Entinen miespornotähti Milos saa viimeisen tarjouksen, josta hän ei voi kieltäytyä. Milokselle luvataan paljon rahaa, joka turvaisi hänen ja perheensä talouden loppuelämäksi. Hommassa on kuitenkin ainoa miinus – hänelle ei kerrota mitä tuleman pitää. Kun Milos herää verissä päin, hän tajuaa että hän ei muista kuluneesta kahdesta päivästä mitään. Mutta videonauhat kertovat…
Tämä elokuva jätti sanattomaksi. Tuntemukset ovat leffan jälkeen erittäin ristiriitaiset. Tässä on varmasti yksi sairaimpia elokuvia mitä olen koskaan katsonut. Odotin kuitenkin paljon sairaampaa kamaa, ja yllätin ihan itsenikin miten keposesti elokuvan katsoin loppuun asti. Tämä ei ole sairain elokuva mitä olen nähnyt, vaikka yltää melko korkealle lajissaan. Ehkä olen itsekin sairas, ehkä olen jo turtunut eikä mikään maistu oikein miltään. En oikein ymmärrä kuka tervejärkinen tällaisista elokuvista pystyy nauttimaan. Minä en nauttinut elokuvasta, enkä arvosta järkyttävyyden tai jännittävyyden takia.
Tämä serbialainen elokuva on lätkästy aikuisviihde-leimasimella, sillä suurimman osan ajasta nähdään tissejä, pimpsoja, kikkeleitä ja panemista. Eikä todellakaan mitään eroottista tai viihdepitoista sellaista. Leffa kääntää moraaliset arvot ylösalaisin ja potkii nykykäsityksiä suoraan naamaan häikäilemättä. Elokuvassa näytetään avoimesti ja oksettavasti ”pahempaa kuin kuolemaa”: kaikkea ehdottomasti syntinä ja rangaistavana pidettävää; pedofiliaa, nekrofiliaa, raiskausta…
Eniten minua ihmetyttää ihmiset jotka pitävät tällaista taiteena. Rajoja pyritään rikkomaan yhä enemmän, mutta veripaltun nussiminen ei ole taidetta, ei sitten millään. Vaikka elokuva järkyttää, pysäyttää ja saattaa herättää ajatuksia, se ei yksissään tee siitä hyvää. (Spoiler-varoitus!) Leffan juoni on yhtä typerä kuin tekijänsä – psykopaatti tekee ”taidetta”, panee ja raiskaa kaikki ja tapattaa muut ja itsensä, joka on koko homman pointti.
Minua hieman pelottaa se miten en ollut niin järkyttynyt kuin olin odottanut ja se miten en pitänyt elokuvaa loppupeleissä edes kovin sairaana ja miten minua ”ärsytti” kun avoimuudestaan ja hypetyksestään huolimatta kaikkea ei edes näytetty, vaan jätettiin ”arvailun varaan”. Ällöttää koko elokuva, ällöttää itseni, ällöttää miksi katsoin sen. Miksi ihmisen uteliaisuus on niin suuri että täytyy katsoa jotain mikä ei ole mielenterveyden kannalta kovin terveellistä…
Elokuva jätti jälkeensä minuun äärimmäisen turhautuneen ja tyhjän tunteen. Elokuva on äärimmäisen ahdistava, masentava, järkyttävä, mutta ennen kaikkea typerä ja turha. En pysty käsittämään miksi ja mitä varten tämäkin paska on tehty. Samaa paskaa muiden vastaavien rinnalla – ei todista mitään muuta kuin että ihminen on pohjimmiltaan melekoista kuraa. En myöskään ymmärrä miksi leffan nimeksi on laitettu koko Serbian maata leimaava ”Serbialainen elokuva”. Ovat varmaan ylpeitä tuotoksestaan.
Yksi tähti siitä että elokuva ei ollut tylsä ja piti otteessaan alusta loppuun. En suosittele kenellekään, en lapsille enkä aikuisille, en kotieläimille enkä millekään elävälle tai elottomalle tai millekään/kellekään muullekaan… unohda että edes kirjoitin tästä tänne mitään.
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
