Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 30.1.2012, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 12 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 24-vuotias.

Kathy, Ruth ja Tommy elävät Hailshamin oppilaitoksessa muiden lapsien kanssa. He eivät saa mennä koulun rajojen ulkopuolelle ja pienestä asti heille opetetaan heidän elävän vain yhtä tarkoitusta varten: luovuttaakseen elimensä kasvettuaan aikuiseksi…

”Ole luonani aina” on pitkästä aikaa surullisin ja masentavin romanttinen nyyhkyleffa, jota olen nähnyt. Leffa on ennenkaikkea kaunis, hyvin tehty, upea adaptaatio Kazuo Ishiguron romaanista. Näyttely on loistavaa ja olen ällistynyt miten loistavan yhdennäköiset vastaparit elokuvaan on löydetty nuorille ja vanhoille hahmoille. Carey Mulligan, Keira Knightley ja Andrew Garfield ovat kaikki elokuvassa upeita ja luonnollisia. En ole aikoihin pillittänyt näin, enkä jäänyt lopputekstien jälkeen kyynel poskella miettimään mitä juuri tapahtui. Myönnettäköön että elokuva on juoneltaan sairas, mutta leffan vaikutuksen huikeus korvaa kaiken. Herkkäsieluisille, pareille, hyvän draaman ystäville.

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!