Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 10.1.2012, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 12 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 24-vuotias.

Hamelin pariskunnan ainoa kouluikäinen tyttö raiskataan ja murhataan koulumatkallaan. Isä päättää ottaa oikeuden käsiinsä ja kidnapata murhaajan omia tarkoitusperiään varten…

Vaikka ”Seitsemän päivää” ei ole mikään tyypillinen kostoelokuva, sen perusperiaate on sama. Koko ajatus on itse asiassa aika järjetön, sillä kostajasta tulee samanlainen kuin alkuperäisestä tekijästä, yhtä paha ja mätä. Joissakin elokuvissa homma toimii upeasti kaikesta ristiriitaisuudesta huolimatta, mutta tässä elokuvassa ei sitten ollenkaan. Elokuva on kieltämättä mielenkiintoinen ranskalainen ”jännäri”, mutta jotenkin pointiton.

Leffaa sanotaan ”tunteiden vuoristoradaksi”, mutta minä lähinnä hölmistyin elokuvan aikana. On totta että jokainen vastaavassa tilanteessa oleva perheenisä käy läpi vihan ja katkeruuden tunteet, mutta leffan tapahtumat ovat ihan toisesta maailmasta… naurettavammaksi homma meni loppua kohden. Elokuva herättää mielipiteitä, mutta yllättävän vähän mitä muut näkemäni vastaavat palat. Kyllästymistä aiheuttaa soundtrackin täydellinen puuttuminen. Puhetta ja huutamista ja vähäväristä miljöötä on tympeä katsella. Gorekin tuntuu elokuvassa puuduttavalta ja mielikuvituksettomalta. Skippaa tämä suosiolla…

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!