Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 12.8.2010, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 14 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 22-vuotias.

”Hachiko — tarina uskollisuudesta” on tositapahtumiin perustuva draama Hachi-koiran uskollisuudesta isäntäänsä kohtaan.

Päätin katsoa tämän siitä huolimatta vaikka olenkin armoton herkkis. Ja itkemiseksihän se meni. Pillitin silmät päästäni. Elokuvassa on kaikki kohdallaan, ja se on hienosti tehty. Pidän ennen kaikkea elokuvan opetuksesta, että mikään ei voita rakkautta eikä suurinta ystävyyttä, jotka kulkevat käsi kädessä. Tykkäsin näyttelijäsuorituksista, ja soundtrackista.

Pidin siitä että elokuva kertoi kerrankin tarinan koiran näkökulmasta. Koirien ja eläinten ystävänä ylipäätään ei voinut olla ajattelematta Hachi-parkaa. Vielä elokuvan jälkeenkin itkettää. Äärimmäisen koskettava nyyhkyleffa. Suosittelen lämpimästi, ja haastan sinut katsomaan tämän kotiteatterilla, tai kuulokkeet päässä tunteella keskittyen elokuvaan; pystytkö katsomaan itkemättä?

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!