Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 5.3.2017, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 8 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 29-vuotias.
Spartacus-tähti Andy Whitfield sairastui syöpään 39-vuotiaana. Tämä on hänen testamenttinsa.
Seurasin Spartacus-sarjaa ensimmäisen kauden ja se on mielestäni paras sarja, joka keskittyy entisajan Roomaan. Kun näyttelijä vaihtui toiselle kaudelle, rupesin lueskelemaan syitä ja selvisi että pääosan näyttelijä Whitfield sairastaa syöpää. Jotenkin en vaan meinannut uskoa, sillä sixpäkkeineen elämänsä kunnossa oleva, päihteetön jäbä oli jotenkin vaan niin terveenoloinen. Syöpä vaan iskee keneen vain, olosuhteita katsomatta.
Whitfieldin sairastuessa, Andy sekä perheensä päätti kuvauttaa miehen fiilikset pitkin sairautta. Leffa tuo hienolla tavalla esiin aiheet, joita kuolemaa kohtaava ihminen käy läpi. Andy jollain tapaa opettaa meitä kaikkia elämään. Ja kuolemaan. Harmillista, että näin hieno tyyppi vietiin meiltä. Olisin mielelläni katsonut Spartacusta ja Andya pidempäänkin. Surullinen, mutta samaan aikaan hieno dokkari.
-
Katsottu ja arvioitu
: 5.3.2017 Arvion kirjoitti
@rolle
- Genret:
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
